Puu-uuni
Kiinnostukseni
puu-uuniin virisi jo ennen Taideteollista korkeakoulua
työskennellessäni Erkki Steniuksen keramiikkapajalla Helsingissä.
Innostuin lisää pelkistyspolttoista opiskeluaikana ja lopputyökseni
tutkin suolalasitusta.
Rakensin oppilastyönä Boyrry-box-tyyppisen puu-uunin vuonna 1989 Renkoon, tulevalle kotitilallemme. Puu-uunin piirustukset teki Risto Paatero.
Uunissa on 1.5 kuution ladontatila ja sitä poltetaan kahdesta pesästä. Uunia on korjattu jälkeenpäin useasti; tulipesien etuseinä on tehty kaksinkertaiseksi, lattia vaihdettu muutaman kerran, tulimuuri on vaihdettu useasti ja metallipiippu vaihdettiin tiilipiipuksi vuonna 2005.
Poltan uunia noin kerran vuodessa. Käytän töissäni kivitavaramassoja, paljon engobeja (värimetallioksideilla värjättyjä savilietteitä) ja meheviä puu-uunilasitteita. Poltan uunissa jonkun verran valettuja töitä, mutta enimmäkseen nykyään konemuovattuja, prässättyjä, suulakepuristettuja ja käsinrakennettuja töitä. Näyttelytyöni poltan pääasiassa puu-uunissa.
Puu-uunipoltossa minua kiehtoo lopputuloksen yllätyksellisyys ja polttotapahtuman fyysisyys. Poltto kestää keskimäärin 15–20 tuntia ja puita kuluu kahdesta kolmeen kuutiota. Poltan niin, että saavutan 1250–1300°C loppulämpötilan töistä riippuen. Polttotapahtuma itsessään on elämys. Käytän polttopuuna kaikkea mahdollista puuta, jätepuusta seka- ja koivuhalkoihin.
Uuni on minua hyvin palvellut. Jokainen poltto on täysi yllätys, koska lopputulokseen vaikuttavat niin monet muuttujat, kuten ladonta, sää, polttopuut ym. Lopputuloksen ennakoiminen on turhaa, joskus uunin avaaminen voi olla hyvin masentavaa. Mutta joka uunillisesta löytyy ainakin se yksi ja joskus jopa useampi ”helmi”, minkä vuoksi kaikki vaiva ei ole ollut turhaa.
